Pientä pintaremonttia ja rakennusprojektia

Geghardin luolaluostari (1215) on yksi hienoimpia esimerkkejä armenialaisesta kivirakennustaidosta.

Kivi kestää

Kivikaupan esitteestä.

Koska Armenia on vuoristojen ja kiven maa, niin kaikki rakennetaan kivestä. Talot, aidat ja kirkot. Tämä on jälleen korostunut 1990-luvulta lähtien, kun energiakriisin aikana Armenian metsät hakattiin lähes sukupuuttoon ja maata uhkasi paikoitellen nopeasti etenevä aavikoituminen. Puusta tuli kallista ylellisyystavaraa. Kivestä saa mitä vain ja sitä on kymmeniä, ellei satoja lajeja: pehmeää ja kovaa, lämmintä ja kylmää, mustaa ja valkoista ja kaikkia maan värejä siltä väliltä.

Kivi kestää vuosisatoja. Kirkon seinässä saattaa nähdä aikakerroksia yli tuhannen vuoden ajalta. Kun seinä sortuu maanjäristyksen tai vihollisen hyökkäyksen sattuessa, se rakennetaan jonkin ajan päästä uudestaan. Vanhoja kiviä käytetään uudelleen ja uudelleen. 1988 suuressa maanjäristyksessä Pohjois-Armeniassa neuvostoaikaiset elementtilähiöt sortuivat, mutta vanhat armenialaiset kivitalot kestivät hämmästyttävän hyvin. Armenian monituhatvuotisen historian aikana viholliskansat ovat tämän tästä yrittäneet hävittää armenialaiset maailmankartalta, mutta kivisiä monumentteja ei niin vain poltetakaan.

Suuri kiitos talomme remontista kuuluu mestari Jarmo Hirvoselle (ovella).

Mielenkiintoinen projekti

Talo, jonka ostimme Armeniassa kolme ja puoli vuotta sitten, on rakennettu 1980-luvun alussa. Sen n.30 cm paksut seinät on koottu aprikoosinvärisistä ja vaaleanruskeista tuffikuutioista. Neuvostovalmisteisia muovimattoja kuoriessamme alta paljastuivat kauniit ja hyväkuntoiset puulattiat, jopa yksi lattiamaalaus. Paikalliset olisivat vetäneet päälle laminaatin, mutta suomalaisethan tietysti hioivat ja lakkasivat venelakalla kolmeen kertaan. Lakka oli tuotava Suomesta, mutta se kyllä maksoi vaivan. Keittiö ja kylpyhuone saivat laattalattiat ja kenties Armenian ensimmäiset sähkölämmitteiset lattiat - ainakin yksityistaloissa. 

Ukko-kissakin nauttii keittiön
lattialämmityksestä.

Hyvin sopii armenialainen matto
suomalaistyyliselle puulattialle.

Betonia ja kiveä

Betonia tarvitaan tietysti koko ajan ja joka paikassa. Koska ei ole ongelmaa roudasta, betoni kestää niin ulkona kuin sisällä. Kun pihakäytäviämme päällystettiin basalttilaatoilla, tarvittiin paljon betonia. Samoin silloin, kun vanha kylpyhuone ja wc purettiin ja muutettiin yhtenäiseksi tilaksi, tarvittiin paljon betonia uuden väliseinän muuraamiseen. Mieheni halusi tietenkin ostaa betonimyllyn, mutta täkäläiset pitivät sitä sulana hulluutena ja rahan hukkaan heittämisenä: maakuopassa lapiollahan täällä kaikki betonin sekoittavat. No, loppujen lopuksi meidän hienoa betonimyllyä käytiin ihastelemassa naapurikylistä asti, ja paikallinen rakennusmestarimme ihastui ikihyviksi, kun projektin päätyttyä sai bonuksena myllyn itselleen. Jo seuraavana keväänä betonimyllyjä oli kaupan kaikissa Jerevanin rautakaupoissa. 

Kiven käsittely jaksaa ihastuttaa. Siinä missä rakas mieheni laittaisi paneelia, parkettia, lankkua, rimaa ja puulistaa, armenialaiset mestarit poraavat, sahaavat, kaivertavat, leikkaavat, murskaavat, muuraavat ja valavat kiviainesta ja betonia harmonisiksi kokonaisuuksiksi. Paklauksen jälkeen huoneiden sisäseinät saavat vain maalipinnan, muuta ei tarvita. Tuffi on lämpöinen ja huokoinen kivimateriaali, se ei tee huoneista kosteita ja kalseita. 

Mestari Vanush sommittelee basalttilaattoja poikansa Petroksen kanssa.

Kosteus ei kauhistuta

Suomessa kosteus aiheuttaa usein harmia niin rakentajille ja maalareille kuin itse rakennuksillekin. Armeniassa kosteus ei ole ongelma. Aurinko paistaa 340 päivänä vuodessa, 12 tuntia vuorokaudessa ja useimmiten tosi kuumasti. Kaikki kuivuu kyllä, ja nopeasti. Jos sateella vähän jostain katto vuotta ja seinään ilmestyy homeinen läntti, sen voi pestä pois. Maalissa home saattaa kasvaa, mutta kiveen se ei pysty.

Maalit ovat juttu sinänsä. Vaikka erikoisliikkeistä voi ostaa huippukallista Tikkurilan maalia, niin kaupoissa ei ole värikarttoja ja valmiita sävymaaleja. Ensin valitaan valkoinen maali laadun ja pohjan mukaan, siis esim. halpaa paikallista tai kallista saksalaista, sisä- tai ulkokäyttöön, kivelle, metallille tai betonille. Sitten siihen sekoitetaan väripigmenttiä niin paljon, että saadaan haluttu sävy. Siksi kannattaa ostaa kerralla sävytettyä maalia mieluummin liikaa  kuin liian vähän; seuraavalla kerralla saman sävyn aikaan saaminen voi olla vaikeaa. Sekoituksen voi toki tehdä kaupassakin, mutta yleensä se tehdään itse kotona.

Euro -etuliitteellä pyritään ainakin antamaan mielikuva laadukkaasta tuotteesta. Tässä Unigo 
-rautakauppaketjun euromaalia.

Ostoksilla rakennustarvikeliikkeessä

Rautakaupassa käynti on muutenkin aina aikaavievä projekti. Letkua, johtoa, ketjua ja köyttä ostetaan aina metritavarana, ei valmiissa paketeissa. Nauloja, nupeja, ruuveja ja muttereita myydään kappaleittain, ei kilohinnalla - valmiista pakkauksista puhumattakaan! Eikä puhettakaan, että menisit itse laatikolle ja laskisit sieltä 50 ruuvia ja veisit kassalle. Ensin kaapataan myymäläapulainen, jonka kanssa etsitään toivottu ruuvimalli. Sitten myymäläapulainen laskee yksitellen pussiin 50 ruuvia, minkä jälkeen menette pöydän ääreen tarkastamaan, onko hän laskenut oikein. Sitten mennään yhdessä kuittitiskille näyttämään ruuvit kuittitädille. Lasketaan ruuvit kolmeen pekkaan vielä kertaalleen. Kuittitäti kirjoittaa käsin kuitin eli lähetteen, jonka kanssa mennään kassatiskille. Kassatiskin tätiä ei kiinnosta ruuvit, vaan se, onko kuittitäti laskenut hinnan oikein. Sitten kassatäti sanoo hinnan, lyö sen kassaan, antaa rahoista vastineeksi kaksi koneellista kuittia, joista toisen pidät itse ja toisen viet kuittitädille ja saat ruuvit. Kätevää, eikö?

Koska itse olen aina viihtynyt paremmin rauta- kuin vaatekaupoissa, nautin suunnattomasti kuljeskelusta keramiikkalaattojen, wc-pyttyjen ja hanojen keskellä. Jaksan ihastella liesituulettimia, tiskialtaita ja lattiamateriaaleja tuntitolkulla. 

Keittiö ennen  

- ja nyt.

Mutkatonta hommaa

Itse työn jätän mielihyvin muille. Työ kannattaa teettää ammattilaisilla, eikä ainoastaan osaamisen vuoksi. Kun lattialämmitysten ja uusien keittiökoneiden vuoksi taloon piti vetää vahvempi voimajohto, sitä varten kaivettiin puutarhan halki n. 50 metriä pitkä vako, johon uusi johto upotettiin. Muutamissa paikoissa se suojattiin eristeillä. Johdon asennus vaati myös kadun poikki poraamisen ja liikenteen katkaisemisen yhdeksi päiväksi. Ei siihen sen kummempia lupia tai ilmoituksia tarvittu. Katu porattiin auki, johto vedettiin tolppaan ja valettiin betoni ja siivu uutta asfalttia päälle. Autoilijoille sanottiin vain, että kiertävät toista kautta. Kukaan ei suuttunut tai harmitellut asiaa. Muutama käännytetty näytti peukkua ja pari pysähtyi juttelemaankin ja utelemaan, mitä tapahtuu. Koko johto tykötarpeineen ja kahden miehen päivän työ maksoi 50 €. Hyvin usein tekisi mieli sanoa, että tuplatkaapa hinta kaikin mokomin - mutta maassa maan tavalla. Pienessä maassa moinen temppu voisi aiheuttaa ensin hämmenyksen, sitten sekasorron ja lopulta inflaation - ainakin rakennusalalla. 

    Mitä maksaa?

    Remonttireiskoja ainakin kiinnostanevat paikalliset hinnat:

    - keraamiset lattialaatat alk. 7 €/neliö

Tuosta vaan betonilattia auki,
putki sinne ja uutta betonia päälle.

    - kylpyhuoneen käsienpesuallas alk 70 €/kpl

    - sisämaali 2 €/litra

    - kylpyhuoneen teko 260 € (huone oli valmiina, vain  lattian ja seinien laatoitus, katon panelointi, putkien veto, valaistuksen, suihkun, pesualtaan, kaikkien hanojen, viemäreiden ja vessanpöntön asennus). Töissä olivat mestari ja apumies. 

    - puulattioiden hionta n. 3 €/neliömetri - jopa itse hioja pyyteli anteeksi kallista hintaa "kun näitä on niin harvassa".

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä meillä on tekeillä toinen vierashuone ja kahvila - oleskelutila. Vierashuoneen kylpyhuoneeseen asennetaan ensin kattomateriaalit ja valaisimet, sitten kalusteet. Sen jälkeen vierashuone saa lattialaatat, kattopaneelit ja sähköt sekä maalauksen. Sitten koittaakin taas kiva vaihe, kun pääsee sisustamaan.