Persikkalaakso

LEIPÄÄ! Leipä on armenialaisen keittiön perusta. Kaikki muu rakentuu leivän ympärille. Syömään kutsu kuuluu  հաց կիսենք (' hats kisenk') - "jakakaamme leipää", ei siis "tule syömään" tai "päivällinen on valmis". Jos saat kutsun մի կտոր հաց կիսենք (' mi kator hats kisenk') - jakakaamme yksi leipäpalanen - pöytään ilmestyy alta aikayksikön pino tuoretta leipää, juustoja, makkaraa, basturmaa , tuoreita yrttejä ja vihanneksia, pikkelöityjä vihanneksia, grillattuja vihanneksia, salaatteja, riisiä, perunaa, harissaa , munakasta, grillattua lihaa ja kalaa, limsaa, olutta, kivennäisvettä, mehua, tuoreita hedelmiä, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, keksejä, kakkuja, konvehteja - jopa viime joulupöydän koristeeksi hankittu ananas. Ja kunhan päästään alkuun isäntä kaivaa jostain vodkapullon ja kehottaa emäntääkin hakemaan viiniä. Ja pöydästä ei nousta ilman kahvi- tai urtz -kupillista jonka kera vielä ehkä maistuu pikku konjakki.   LAVASH Periarmeniala

Meidän kylä, Parpi, sijaitsee Aragatsot'nin maakunnassa, Aragats-vuoren kainalossa kasvaneena kiinni kahteen muuhun laakson kylään: Ghazaravaniin ja Bazmaghbyuriin. Kylä on ikivanha. Kuuluisa historioitsija ja kronikoitsija Ghazar Parpetsi ("Lasarus Parpilainen") syntyi täällä vuonna 442. Parpin nähtävyyksiin kuuluu Tsiranavor-kirkko 400-luvulta ja kaksi 600-luvun kirkkoa sekä pitkälti toista tuhatta vuotta vanha hautausmaa.                                                                                   Laakson halki virtaa puro, jota täällä joeksi kutsutaan. Se saa alkunsa Aragats-vuoren lähteistä, joista on johdettu vesi moniin kymmeniin kyliin vuoren rinteillä ja ympäristössä. Kylää ympäröivät vuoren rinteet, vuoriniityt ja yhä lisääntyvässä määrin viini- ja hedelmätarhat. Nämä alueet olivat vielä neuvostoaikoina varsinaista puutarha- ja metsäaluetta, mutta Neuvostoliiton romahdettua energiakriisin aikana 1990-luvun alussa lähes kaikki metsät alueelta hakattiin kohta