Tekstit

Mitä Armeniassa syödään, III osa: Lihan syönnin ja tuotannon problematiikkaa armenialaisittain

Kuva
Perinteinen elämäntapa ja nykyaika kohtaavat Armeniassa. Samaan aikaan, kun osassa maailmaa pyritään vähentämään lihan syöntiä, eläinten tehokasvatusta, lihan tuotannon kustannuksia ja siitä aiheutuvia kasvihuonepäästöjä ja samaan aikaan parantamaan kotieläinten hyvinvointia ja lähiruoan saatavuutta, Armeniassa tilanne on aivan toinen. Vaikka Armeniassa on tilastoitu olevan yli 335 000 maatilaa ja noin 70 prosenttia Armenian alueesta on luokiteltu maatalousmaaksi, peltomaan osuus on vain 15 prosenttia kokonaisalueesta. Keskimääräinen tilakoko on 1,4 ha. Noin 30 prosenttia Armenian työntekijöistä työskentelee maataloussektorilla. Näistä luvuista saa selkeän käsityksen siitä, että lihantuotannossa (ja maataloudessa yleensäkin) on haasteita, jotka estävät tehokkaan tuotannon kasvattamisen. Mm. maaperän huonontuminen, laidunmaiden vajaakäyttö ja tuotannon epätasaisuus ovat edelleen suurimmat ongelmat. Suurin osa maidosta tuotetaan kesäkuukausina, kun taas talvikuukausina lehmät ovat ummess

Päivitystä Armenian koronatilanteeseen

Kuva
Elokuussa 2020 kirjoitin Armenian koronatilanteesta. Kun tuosta on nyt kulunut jo lähes puolitoista vuotta, tiedämme viruksesta paljon enemmän, se on aiheuttanut useita eri tartunta-aaltoja ja muuntanut muotoaan erilaisiksi virusvariaatioiksi. Elokuun 2020 jälkeen on saatu useita rokotteita maailmanlaajuiseen käyttöön, kansalaisten rokotukset ovat edistyneet ja taudin kanssa on opittu elämäänkin - hyvin tai huonommin.  Kun nyt tilanne yksityisen ihmisen kannalta on lähes sama joka puolella maailmaa, on huomattu, että matkustaminen on yhtä turvallista tai turvatonta kuin lähikaupassa asiointi. Turvavälit, hengityssuojat ja käsienpesu sekä massatapahtumien välttäminen - siinä ohjeet, joita jokaisen tulee noudattaa paikasta riippumatta. Koronan voi saada kuka tahansa missä tahansa, sen sijaan elimistön reagointi virukseen on hyvin yksilöllistä. Korona ei häviä maapallolta vuosikausiin. Todennäköisesti saamme tulevaisuudessa riesaksemme ehkä jopa vieläkin kammottavampia virustauteja. Arme

Tuhkasta nouseva valo - eräs matkakertomus Armeniasta

Kuva
Aamuauringon valo Odzunin vuorilla Ystäväni, ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Helena Saaristo-Parovuori kävi Armeniassa ensimmäistä kertaa syksyllä 2019. Hän liittyi Pohjois-Armenian pyhiinvaelluksellemme Dilijanissa, kierreltyään sitä ennen pyhiinvaellusryhmän mukana Georgiassa. Tuosta matkasta lähtien aina tavatessamme Helena on muistellut kokemuksiaan Armeniassa, joten pyysin häntä jakamaan niitä muidenkin luettavaksi. Vaikka tarkoitus ei ollut kalastella kiitoksia, julkaisen tekstin kuitenkin sellaisena, kuin se Helenan koneesta lähti. Siispä tässä, olkaa hyvät: Helena Saaristo-Parovuori: Tuhkasta nouseva valo Siirtyessäni Georgian puolelta Armeniaan syksyllä 2019, sanottiin minulle, että olen siirtymässä suoraan Neuvostoliittoon. Ja, mitä sinä, ikonimaalari, sieltä ylipäätään etsit, eihän siellä mitään nähtävää ole…matka on sitä paitsi hankala ja vaarallinen…ja pyhiinvaellus, eiväthän armenialaiset ole edes oikeita ortodokseja… Olin onneksi kuunnellut myös ystäväni kokem

Kuolema Armeniassa

Kuva
Gago sai leposijan kauniilta paikalta. Kuolema on osa elämää ja koskettaa jokaista. Miten Armeniassa toimitaan, kun joku kuolee? Millaisia tapoja ja traditioita liittyy ikivanhan kristityn kansan hautausperinteisiin? Mitä käytännössä tapahtuu? Tilastojen mukaan useimmat armenialaiset kuolevat kotioloissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä esim. vanhukset hoidetaan yleensä kotona perheen kesken, eikä hoitokoteja tai vuodeosastoja juuri ole. Vakavasti sairaatkin pyritään viemään kotiin kuolemaan. Kun kuolema kohtaa sairaalassa, rintamalla tai esim. liikenneonnettomuudessa, vainaja silloinkin viedään ensisijaisesti kotiin.  Vanhat perinteet Kuolemaa, kuolemanjälkeistä elämää ja edesmenneiden puolesta rukoilemista kunnioitetaan syvästi. Surutalossa kellot pysäytetään osoittamaan kuolinhetkeä, kaikki peilit peitetään ja vainajan kädet sidotaan. Kuoleman hetkeen tai heti sen jälkeen kutsutaan paikalle pappi rukoilemaan poisnukkuneen sielun puolesta ja siunaamaan vettä vainajan pesua varten. Nai

Pientä pintaremonttia ja rakennusprojektia

Kuva
Geghardin luolaluostari (1215) on yksi hienoimpia esimerkkejä armenialaisesta kivirakennustaidosta. Kivi kestää Kivikaupan esitteestä. Koska Armenia on vuoristojen ja kiven maa, niin kaikki rakennetaan kivestä. Talot, aidat ja kirkot. Tämä on jälleen korostunut 1990-luvulta lähtien, kun energiakriisin aikana Armenian metsät hakattiin lähes sukupuuttoon ja maata uhkasi paikoitellen nopeasti etenevä aavikoituminen. Puusta tuli kallista ylellisyystavaraa. Kivestä saa mitä vain ja sitä on kymmeniä, ellei satoja lajeja: pehmeää ja kovaa, lämmintä ja kylmää, mustaa ja valkoista ja kaikkia maan värejä siltä väliltä. Kivi kestää vuosisatoja. Kirkon seinässä saattaa nähdä aikakerroksia yli tuhannen vuoden ajalta. Kun seinä sortuu maanjäristyksen tai vihollisen hyökkäyksen sattuessa, se rakennetaan jonkin ajan päästä uudestaan. Vanhoja kiviä käytetään uudelleen ja uudelleen. 1988 suuressa maanjäristyksessä Pohjois-Armeniassa neuvostoaikaiset elementtilähiöt sortuivat, mutta vanhat armenialaiset