Armenian talvi

Lampailla laidunkausi kestää ympäri vuoden.

Lunta ja valkoista valoa

Kuten Suomen kesä, Armenian talvi on lyhyt ja vähäluminen. Oikeasti - paitsi ylhäällä vuoristossa. Kaiken kaikkiaan korkeuserot vuoristomaassa tuovat ilmastoon sellaisia eroja, joista tasamaan asukilla ei ole aavistustakaan. Lunta voi olla alavilla maalla yleensä enintään kymmenen senttiä, tai ei ollenkaan. Jerevanissa ja Araratin laaksossa lyhytikäinen, sohjoinen  lumipeite on kaunis, jopa toivottu ilmiö. Lapsilla voi olla parhaimmillaan viikko aikaa nauttia lumileikeistä ja mäenlaskusta. Ylhäällä vuoristossa lunta alkaa kertyä viimeistään marraskuun alusta, ja sitä voi olla jopa neljä metriä; kovaa pakkautunutta lunta.  Nykyisen Keski-Armenian asukkaat näkevät helposti talven tulon merkit seuraamalla suuria vuoria: kun Araratin ja Aragatsin huiput saavat uudet lumipeitteet, on talvi jo ovella.

Uusi lumi Araratilla kertoo lähestyvästä talvesta. 

Keskimäärin Armenian talvi kestää joulukuun puolivälistä helmikuun puoliväliin. Lämpötila vaihtelee -20 yölämpötilasta + 8 päivälämpötilaan. Järvet eivät jäädy. Toisinaan saattaa olla nollakeliä monta viikkoa. Jos kevät on aikainen, kuten tänä vuonna, takatalvi saattaa olla raaka ja kohtalokas: pakkanen voi viedä sadon, kun se palelluttaa hedelmäpuiden kukinnot. Keskitalvella tyynille alaville maille laskeutuu pakkassumu: maisema peittyy kirkkaanvalkoiseen pumpuliin. Sumu saattaa kestää viikkoja ja häipyy vasta, kun päivälämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi ja kevättuulet alkavat puhaltaa. 

Kaamostalviin tottuneelle erikoisinta Armenian talvessa on valo. Päivä on toki hieman lyhyempi kuin kesällä, mutta silti jopa vuoden lyhimpänä päivänä 22.12. (talvipäivänseisaus) aurinko on horisontin yläpuolella 9 tuntia ja 19 minuuttia. Aurinkolasit ovat tarpeen jopa sumuisina päivinä, sillä sumun kirkkaus on häikäisevä. 

Talven sumua. Echmiadzin tammikuussa 2019.

Villaa ylle ja hiiliä kamiinaan

Kovina talvina monet vuoristokylistä saattavat olla eristyksissä muutamia viikkoja. On ihan tavallista, että sään vuoksi on vain pysyttävä kotona. Töihin ja kouluun menevät ne, jotka pääsevät. Varoituksia ulkona liikkumisesta annetaan sakean lumipyryn, lumivyöryvaaran tai erittäin liukkaan kelin vuoksi - sen sijaan liian kylmää ei yleensä ole. Vuoriston ihmiset ovat varautuneet hyvin talveen. 

Alempana suhtaudutaan talveen kärvistellen. Talvi on väliaikainen, mutta pakollinen kausi, joka on vain kestettävä. Marraskuussa ilmojen viiletessä kylissä muutetaan asumisjärjestelyjä: olohuoneeseen tai keittiöön raahataan pieni hiilillä lämpiävä kamiina, josta vedetään savutorvi ulos, ja perheenjäsenet siirtävät vuoteensa sen lähelle. Osa talosta jätetään kylmilleen. Käytäntö jatkaa ikivanhaa armenialaista perinnettä, jossa kotiliesi on kaiken elämän ja kulttuurin perusta. Kamiinalla lämmitetään talousvesi, valmistetaan ruokaa ja se pitää huoneen mukavan lämpimänä. Kamiinoita saatetaan käyttää jopa kerrostaloasunnoissa. Yleisempiä kuitenkin ovat irralliset, sähkökäyttöiset patterit ja infrapunalämmittimet tai lämpöpuhaltimet. Sähkö on kuitenkin kallista, eikä sitä voi käyttää kuin väliaikaisesti. 

Tässä kaupassa myytiin vain kalaa ja lämmityslaitteita. Toimivuus on testattava ennen kaupan lukkoon lyömistä. 

Kaupungeissa ja monissa taloissa maallakin, kuten meillä, on kiinteä, kaasulla lämpiävä vesikiertoinen patterijärjestelmä. Kaasu on toki halvempaa kuin sähkö, mutta kun keskimääräinen palkkataso maassa on n. 360 €/kk, kaikessa on säästettävä. Siksi sisälämpötila taloissa pidetään yleensä n. +14 celsiusasteessa. Kouluissa voi olla viileämpääkin - yleensä oppilaat istuvat luokissa talvitakit päällä. Halvalla kivihiilellä lämpiävä kamiina tuo siis mukavaa lämpöä kotiin. Kaiken A ja O on pukeutuminen. Villasukat, villapaidat, kunnolliset kerrastot sekä lammasnahka- ja toppatakit kuuluvat varustukseen. Armenialainen nuori ei kulje nilkat paljaina eikä ilman pipoa talvella. Sen sijaan hansikkaat kuuluvat vain harvojen varustukseen. 

Lumitöiden teko ei ole Armeniassa suosittua. Harvassa talossa on edes lumilapiota (vuoristoseutuja lukuun ottamatta). Lumiauran saattaa nähdä vain valtatiellä.  Mitäpä sitä turhaan - pian se sulaa kuitenkin. Niinpä sekä ihmiset, eläimet että autot liukastelevat sohjossa. Nastarenkaiden käyttö ei ole sallittua, joten liikenneruuhkissa sutiminen saattaa olla aika mielenkiintoista. Tänä talvena olen nähnyt pienimuotoisen yrityksen kampanjoida lumitöiden puolesta yleisen mukavuuden ja turvallisuuden nimissä, mutta todella harva viitsii nähdä vaivaa. Talvi kirjaimellisesti kahlataan läpi. Lampaat kahlaavaat niityille kaivaen lumen alta kuivaa heinää ja ihmiset kahlaavat pakollisille menoilleen. Talvella vietetään paljon aikaa kotona: luetaan paljon, tehdään käsitöitä ja juodaan litroittain teetä kamiinan ääressä. 

Tie kotikylään tammikuussa. 

Mahtavat rinteet

Hiihtäjiä olen nähnyt vain hiihtokeskuksissa. Armeniassa onkin muutamia tosi upeita laskettelukeskuksia, esim. Tsahkadzorissa on rinteitä 27 km ja korkein niistä nousee 2819 metrin korkeuteen. Neuvostoliiton talviurheilujoukkueilla oli tapana harjoitella juuri Tsahkadzorissa. Laskettelukeskuksissa on myös huikeita pulkkamäkiä - suosituin mäenlaskuväline on iso traktorin sisäkumia vastaava rengas. Niille on myös omat rinnehissit. Keskellä Jerevania oopperan puiston Joutsenlampi jäädytetään talvisin kaiken kansan luistinradaksi, mutta kouluissa ei harrasteta hiihtoa tai luistelua. Laskettelukausi kestää joulukuun puolivälistä jopa huhtikuulle saakka. Ja hinnat ovat tietysti noin kolmasosan Keski- ja Länsi-Euroopan hinnoista. 

Etelä-Kaukasuksen rinteillä riittää tarjontaa sopuhintaan. (Kuva: Advantour)