ծիրան ու նուռ - Mitä Armeniassa syödään, II osa

Hedelmiä! 

Niitä riittää! Vuonna 2018 Armenia tuotti 179 000 tonnia viinirypäleitä, 126 000 tonnia vesimeloneja, 109 000 tonnia omenia, 104 000 tonnia aprikooseja ja 54 000 tonnia persikoita. Vain joitakin mainitakseni. Armenia tuottaa myös kirsikoita, päärynöitä, luumuja, viikunoita, kvitteniä, persimoneja, granaattiomenia, mulperimarjoja, mansikoita, pähkinöitä jne. 72% prosenttia maan pinta-alasta (480 000 hehtaaria) on maanviljelysaluetta, tosin suurin osa siitä on laiduntamiseen käytettyjä vuoriniittyjä. 27 300 hehtaaria on käytetty hedelmien ja viininviljelykseen. Villinä kasvaa karhunvatukkaa, vadelmaa, tyrniä ja havumetsäalueella myös mustikkaa. Jokamiehenoikeutta ei suomalaiseen tapaan ole, mutta lupa luonnonmarjojen keruuseen heltiää helposti maanomistajalta.

Satokauden tarjontaa jerevanilaisella torilla.

Kansallishedelmät

Armenian kansallishedelmät ovat aprikoosi ja granaattiomena, joita myös edustavat oranssi ja punainen raita Armenian lipussa. Aprikoosin (ծիրան - tsiran) tieteellinen nimi Prunus armeniaca viittaakin Armeniaan. Arkeologiset löydökset osoittavat, että armenialaiset kasvattivat aprikoosia jo yli 3000 vuotta sitten. Aprikoosi kukkii huhtikuussa ja hedelmät kypsyvät kesäkuusta elokuun alkuun lajikkeesta riippuen. Satokaudella pöydät notkuvat kultaisista hedelmistä. Aprikoosia säilötään myös monella eri tavalla. Se sisältää runsaasti kaliumia.   

Myös aprikoosin siemeniä käytetään mantelin tapaan. 

Myös granaattiomenaa (նուռ - nur) on viljelty Kaukasuksen alueella jo vuosituhansien ajan. Se sisältää paljon antioksidantteja ja vitamiineja. Hedelmää pidetään monissa kulttuureissa hedelmällisyyden symbolina sen monien siementen ja kasvin elinvoimaisuuden vuoksi. Granaattiomena on armenialaisuuden symboli ja siihen liittyy rikas mytologia ja paljon erilaisia kansan uskomuksia. Länsi-Armeniassa oli tapana, että hääseremoniassa morsian murskasi granaattiomenan siten, että siemenet levisivät mahdollisimman laajalle. Näin pyrittiin varmistamaan lapsilykky. Vanin alueella naiset, jotka halusivat varmistaa poikalapsen saannin, söivät leipää, jonka taikinaan oli sekoitettu granaattiomenan siemeniä. Jerevanissa vanhoihin häätapoihin kuului, että morsian lahjoitti granaattiomenia  naimattomille häävieraille. Granaattiomena esiintyy armenialaisessa taiteessa kautta historian, niin ornamentiikassa, kuvataiteessa, runoudessa kuin elokuvassakin. Armenialaisten kansanmurhan (1915-1918) jälkeen granaattiomenaa on käytetty laajalti Armenian kansan vertauskuvana: kun hedelmä murskataan, sen punainen mehu värjää kuin veri maan punaiseksi ja siemenet leviävät ympäri maailman ja versovat uutta elämää. 

Granaattiomenan siemeniä käytetään mm. salaateissa ja koristeena. Granaattiomenamehu on sopivasti happaman makeaa ja siten todella virkistävä ja energiaa antava janojuoma. Granaattiomenan aukaiseminen voi vaatia vähän harjoittelua, hyvä ohje löytyy täältä. 

Tuorepuristettu granaattiomenamehu on kausiherkku.

Persikkalaakso

En ole koskaan ollut erityisen innostunut puutarhanhoidosta, mutta jostain kumman syystä ostin Armeniasta talon paljolti sen puutarhan vuoksi. Pienellä tontilla kasvaa kahta eri lajia aprikoosia, ainakin kahta lajia persikoita, manteleita, pähkinöitä, luumuja, kolmea lajia kirsikoita, kvitteniä, persimoneja, viikunoita, päärynöitä ja ainakin kolmea eri omenalajiketta. Lisäksi on punamarjakanukkaa, ahomansikkaa ja mustaviinimarjaa - joista kaksi viimeksi mainittua ovat Armeniassa harvinaisia. Persikkalaakso on siis sananmukaisesti olemassa. 

Kotipihan persikkapuita. 

Aina tarjolla

Tyypillinen armenialainen aamiainen on kakkuja ja hedelmiä. Tosin itse suosin hedelmien kera kaurapuuroa, jugurttia tms. Hedelmät tarjoillaan aina lohkoiksi leikattuina ja kauniisti tarjolle aseteltuina. Hedelmiä on aina kahvipöydässä - jopa silloin, kun vieraat eivät jää kahville, heille tarjotaan ainakin hedelmiä. Hedelmiä syödään myös jälkiruokana ja välipaloina. Oman puutarhan hedelmiä viedään aina tuliaisiksi ja annetaan ystäville ja naapureille. Läheisen luostarin nunnat saavat meiltä ämpäreittäin persikoita, luumuja ja omenia.  

Aamupalaa. 

Säilöntä

Hedelmistä tehdään hilloa, marmeladia, mehua, kompottia, siirappia ja tietysti viinaa, brandya ja viiniä. Hedelmiä kuivataan ja säilötään monin eri tavoin. Hillot ja marmeladit tehdään perinteisellä menetelmällä keittämällä sokerin tai hunajan kanssa, ripaus sitruunahappoa takaa säilyvyyden. Kokonaisina hillotut pähkinät ovat yksi suosikeistani. Hilloja syödään leivän päällä tai jugurtin ja jäätelön kanssa. Jos hillonkeitto ei nappaa, kaupoista saa korkealaatuisia  kotimaisia hilloja ja säilykkeitä. Mehut ovat tuoremehuja, ja kauppojen hyllyt notkuvat herkullisia tuoremehuja ja nektareita, joihin yleensä ei ole tarvinnut lisätä sokeria. Lähiruokaa jopa kaupasta ostettuna!

Kotimaisia mehumerkkejä on lukuisia: "Nooan" lisäksi mm. Ararat, Areva, Amare ja Yan.

Armeniassa (kuten myös esim. Venäjällä) kompotti tarkoittaa hedelmistä tai marjoista keittämällä tehtyä mehua. Siihen jätetään usein kokonaisia hedelmiä sekaan. Tässä englanninkielisellä videolla Alla tekee hedelmäkompottia. Erilaiset hedelmäsiirapit ovat varsin monikäyttöisiä. Niistäkin voi tehdä mehua ja niistä saa helposti makua esim. drinkkeihin ja kastikkeisiin tai niitä voi käyttää sellaisenaan vaikkapa jäätelön kanssa. Granaattiomenasiirappi on muuten loistotuote kaalilaatikossa. 

Hedelmien kuivaaminen on suosituin säilömistapa. Isot pakastimet ovat harvinaisia, mutta kuivatut hedelmät säilyvät myös sähkökatkon yllättäessä. Kuivaaminen on yksinkertaista: poista siemenet ja levitä hedelmät aurinkoon kuivumaan. Peitä harsolla suojaan linnuilta ja hyönteisiltä. Jos haluat hedelmistä hieman pehmeämpiä ja mehukkaampia, kiehauta ne sokeri- tai hunajavedessä ennen kuivattamista. Tältä tasolta alkaa hifistely: voit myös kiehauttaa tai liottaa hedelmiä mehussa, viinissä tai brandyssa ennen kuivattamista. Jokainen voi luoda omat gourmet-reseptinsä! Hedelmät, joihin on lisätty nestettä, on syytä säilöä tiiviisiin lasipurkkeihin.

 

Persikanpuolikkaita menossa kuivatukseen.

Hedelmät ruoanlaitossa

Kuivattuja hedelmiä käytetään paljon ruoanlaitossa, esim. kanan ja kalkkunan täytteenä sekä erilaisissa padoissa ja kastikkeissa. Yksi tyypillisimmistä ruokalajeista on riisipilahvi. Käytännössä jokainen kokki tekee siitä omannäköistään, mutta periaatteessa riisin sekaan voi lisätä lähes mitä tahansa: kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, vermiselliä, maissia, raastettua porkkanaa, herneitä... Juhlava pilahvi voidaan tarjoilla kurpitsasta, jolloin riisiin sekoitetaan myös kurpitsamuhennosta; ruokalajin nimi on ghapama.  Riisipilahvi voidaan tarjoilla sellaisenaan, mutta yleisemmin kuitenkin esim. liharuoan lisukkeena. Itse teen "arkipilahvia" lisäämällä keitettyyn riisiin öljyssä pannulla pyöräytettyjä erivärisiä rusinoita tai mitä kuivattuja hedelmiä sattuu olemaan. Kuivatut aprikoosin- ja luumunviipaleet riisissä antavat kivan vastaparin esim. mausteiselle kastikkeelle. 

Pilahvi on laajalti Lähi-idän maissa tunnettu ruokalaji.

Ghapama: kurpitsamuhennosta ja riisipilahvia.

Luomukarkkia

Armenialaista luomunamia ja ehkä maailman vanhimpia makeisia edustavat lavashak ("hedelmänahka"), kuivatusta mehusta valmistettu sitkeä levy, ja sujukh, pähkinäpötköt, jotka kastellaan kuin kynttilät hedelmämehuun ja annetaan kuivua. Tarinan mukaan molemmat ovat olleet suosittuja matkaeväitä erityisesti sotilaiden keskuudessa. Ne ovat energiapitoisia, kevyitä ja helppoja ottaa mukaan. Ja helppoja valmistaa! 

Lavashak "fruit leather" ja sujukh - "Armenian snickers"