Ensimmäinen viikko sodassa

Artsakh = Vuoristo-Karabagh

Sota alkoi varhain sunnuntaiaamuna 27.9. Azerbaidzanin avattua tulen Artsakhin (= Vuoristo-Karabah) rajakyliin. Artsakh on ikivanhaa armenialaisaluetta kylineen ja luostareineen (ensimmäiseltä vuosituhannelta), jonka Stalin aikanaan lahjoitti Azerbaidzanille. Neuvostoliiton romahdettua Artsakhissa järjestettiin kansanäänestys, jossa yli 90% Artsakhin väestöstä ilmoitti haluavansa kuulua Armeniaan. Azerbaidzan ei voinut tätä hyväksyä ja niin syttyi Karabahin sota, jonka lopputuloksena Artsakh julistautui itsenäiseksi armenialaisvaltioksi. Raha, kieli, kulttuuri ja kirkko ovat samat kuin Armeniassa. Artsakhilla on samankaltainen asema Armenian yhteydessä, kuin Ahvenanmaalla Suomen. Kyse ei ole "separatistien miehittämästä alueesta", kuten Suomenkin virallinen kanta asian haluaa esittää, vaan armenialaisesta itsehallintoalueesta, jossa käydään keskustelua siitä, liityttäisiinkö kokonaan Armeniaan vai jatketaanko itsenäisinä. Artsakhin itsenäisyyttä ei kuitenkaan ole tunnustanut mikään valtio. 

Stepanakert - Artsakhin kaunis pääkaupunki.

Sota ei tullut yllätyksenä

Vuodesta 1994 azerit ovat rikkoneet tulitaukoa silloin tällöin, ja viikottain azerien tarkka-ampujat ovat tappaneet siviilejä kylissä, mutta nyt tuli tykkitulta täydellä voimalla. Siitä saakka sota on jatkunut taukoamatta hetkeksikään. Pari päivää sitten azerit alkoivat tulittaa myös Armenian tasavallan puolelle rikkoen valtion suvereniteettia. Tähän mennessä Armenian ilmavoimat on ampunut alas useita drooneja Armenian ilmatilassa, hyvin lähellä pääkaupunkia. Vardenisin kylässä tuhottiin siviilibussi. Eilen Artsakhin pääkaupunki Stepanakert koki pahimmat pommitukset tähän mennessä. Azerit tuhosivat mm. ensiapusairaalan, jossa haavoittui 10 avustustyöntekijää lääkäreitä ja hoitajia.

Sodan tavoitteet

Azereita on 10 miljoonaa, ja käytännössä he ovat samoja turkkilaisheimoja, kuin Turkissa asuvat turkkilaiset, joita on 80 miljoonaa. Nyt kun Turkki on avoimesti ilmoittanut liittyneensä tukemaan Azerbaidzania (mikä täällä on tiedetty osmanien valta-ajoista asti), yhteensä 90-miljoonainen joukko hyökkää Armenian 3-miljoonaista väestöä vastaan. Ei siis millään tavalla ole mahdollista, että Armenia olisi aloittanut sodan, kuten azerit väittävät. Tunnettu tosiasia on, että ilman Erdogania Azerbaidzan ei tee mitään. Erdoganin valtapyrkimykset, jotka hän on myös avoimesti turkkilaisessa mediassa ilmoittanut, tähtäävät armenialaisten (ja kaikkien kristittyjen) lopulliseen joukkotuhoon Lähi-idän alueella, ja turkkilaisheimojen yhdistämiseen Välimereltä Kiinan ja Mongolian rajoille saakka. Erdogan on avoimesti ilmoittanut luovansa voittamattoman ottomaani-imperiumin.

Turkki lennättää palkkasotureita ja jihadisteja sotimaan puolestaan

Käytännössä sotaan eivät ole Azerbaidzanin / Turkin puolelta osallistuneet vielä ne, jotka sotaa varsinaisesti haluavat. Azerbaidzan pakotti ensimmäisinä rintamalle vähemmistöryhmien edustajat: kurdit, avaarit, tindalit jne. Nyt jo useamman päivän ajan Turkki on lennättänyt syyrialaisia ja pakistanilaisia palkkasotureita Azerbaidzaniin. Sotavangeiksi Armenian puolelle joutuneet ovat kertoneet, että heille luvattiin 1500 euroa palkkioksi öljykenttien ja Azerbaidzanin rajojen rauhanturvatyöstä. Heitä on huumattu. Nyt mukaan on tuotu myös jihadisteja, jotka tulevat sotimaan marttyyrikuoleman toivossa, itsemurhapakkaukset vyöllään. He eivät pelkää mitään. Vihollinen hyökkää sellaisella kapasiteetilla, jota ei ole nähty vielä tällä vuosikymmenellä missään konfliktissa. Jokaisessa tukikohdassa rintamalla, n. 10 km:n välein on 150-200 miestä. Vihollisen aseet ovat pitkänmatkan ballistisia ohjuksia, rypälepommeja ja drooneja, joita tähdätään ennen muuta siviilikohteisiin: kyliin, kouluihin, sairaaloihin, ensiapuasemiin, kaasusäiliöihin, voimalaitoksiin ym. Vaikka Armenian armeija on paremmin varustautunut ja paremmin johdettu, vastustajan hullua armeijaa ei pidä aliarvioida. 

Martakertissa tuli pommi makuuhuoneeseen.

Sota arvoista ja uskonvapaudesta

Suomalaisille voi olla vaikeaa ymmärtää, että kyse on hyvin vahvasti myös uskontojen välisestä sodasta. Armenia on maailman vanhin kristitty valtio (301), joka katsoo puolustavansa kristittyjen oikeutta elämään Lähi-idässä ja Kaukasuksella. Armeniassa on sadoittain kirkkoja ja luostareita jopa 300-luvulta asti. Armeniaa puolustetaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Papit ovat mukana rintamalla toisessa kädessä risti ja toisessa konekivääri. Kuitenkin Armenia on rauhan puolella, ja niitä harvoja kansoja maailmassa, joka ei ole koskaan hyökännyt ketään vastaan. Niin monta kertaa kuin Armenia on historian aikana yritetty tuhota, se on aina vain puolustautunut ja ollut valmis kääntämään toisen posken rauhan saavuttamiseksi.  

Armenia katsoo olevansa myös "sivistyksen viimeinen linnake" idässä Euroopan rajalla. Se tuntee velvollisuudekseen suojella kristittyä Eurooppaa ottomaanien hirmuvallalta. Armenia on jo kärsinyt ottomaanien toteuttaman kansanmurhan (1915-1918), jossa kuoli 1,5 miljoonaa armenialaista, mutta jota Turkki ei tunnusta. Kuitenkin Erdogan on sanonut virallisissa puheissa, että "tulemme tekemään sen uudelleen". Armenialaiset ovat vilpittömästi sitä mieltä, että jos Turkkia ei pysäytetä nyt, se valtaa pian koko Euroopan, ja täältä katsottuna uhka näyttää todelliselta. 

Maailman hiljaisuus on musertava

Ankarat taistelut jatkuvat koko rintaman leveydeltä nyt kahdeksatta päivää. Joka päivä kuolee kymmeniä sotilaita ja siviilejä, joukossa minullekin tuttuja nimiä ja kasvoja lasten- ja nuorten leireiltä. Ystävien veljiä, sulhasia ja isiä. Eilen menetimme 51 miestä. Nuoria miehiä, joiden rohkeus kumpuaa rakkaudesta isänmaahan ja Jumalaan. Henki täällä on hyvä ja toiveikas, mutta ainoa pelastus Armenialle voi tulla vain ulkovaltojen avun kautta. Syvä paheksuminen ja tuomitseminen poliittisella tasolla eivät riitä pysäyttämään sotaa. Maailman välinpitämättömyys ja hiljaisuus tuntuu käsittämättömältä. Välinpitämättömyys on rakkauden totaalinen vastakohta ja hiljaisuus on jopa pahempi kuin selvä vihamielisyys. Jos Azerbaidzan laskee aseensa, tulee rauha, mutta jos Armenia laskee aseensa, se tuhotaan.

Pappismunkki Movses sanoi siunattuaan rintamalle lähteviä nuoria:

"Katsoin näiden miesten silmiin, ja näin, että heidän isänmaanrakkautensa on suurempi kuin oma uskoni Jumalaan."

Ja armenialainen sananparsi:

"Vaikka Jumala lakkasi kuulemasta rukouksemme, me emme silti hylkää Häntä."

Kaunis Artsakh. Artem taisteli alueen itsenäisyydestä 1994.