Kyläelämää

Meidän kylä, Parpi, sijaitsee Aragatsot'nin maakunnassa, Aragats-vuoren kainalossa kasvaneena kiinni kahteen muuhun laakson kylään: Ghazaravaniin ja Bazmaghbyuriin. Kylä on ikivanha. Kuuluisa historioitsija ja kronikoitsija Ghazar Parpetsi ("Lasarus Parpilainen") syntyi täällä vuonna 442. Parpin nähtävyyksiin kuuluu Tsiranavor-kirkko 400-luvulta ja kaksi 600-luvun kirkkoa sekä pitkälti toista tuhatta vuotta vanha hautausmaa.

                                                                 

Laakson halki virtaa puro, jota täällä joeksi kutsutaan. Se saa alkunsa Aragats-vuoren lähteistä, joista on johdettu vesi moniin kymmeniin kyliin vuoren rinteillä ja ympäristössä. Kylää ympäröivät vuoren rinteet, vuoriniityt ja yhä lisääntyvässä määrin viini- ja hedelmätarhat. Nämä alueet olivat vielä neuvostoaikoina varsinaista puutarha- ja metsäaluetta, mutta Neuvostoliiton romahdettua energiakriisin aikana 1990-luvun alussa lähes kaikki metsät alueelta hakattiin kohtalokkain seurauksin.

Kylässä on lastentarha, jossa toimii myös esikoulu, sekä koulu, jossa on 12 luokka-astetta; meikäläisittäin siis ala-aste, yläaste ja lukio. Kylää johtaa dzorapet eli kyläpäällikkö tai pormestari. Kyläpäällikön talo on julkinen virastotalo, jossa hoidetaan mm. vesi- ja jätehuoltoasiat, kaasun- ja sähköjakeluasiat, kaavoitus, teiden ja katujen kunnossapito, kiinteistöverotus jne. Kylän keskustassa on myös postitoimisto ja muutamia pieniä päivittäistavarakauppoja.

Kylä heräilee aamulla kukonlauluun. Kukko tosin aloittaa usein jo kahden - kolmen aikaan aamuyöllä, ja kiekuu sitten muutaman kerran noin tunnin välein. Yksi kukko aloittaa ja eri puolilta kylää kuuluu vastauksia. Siihen kyllä tottuu. Noin kahdeksan aikoihin paimen ajaa nautakarjansa talomme ohitse vuoriniityille syömään. Samoihin aikoihin alkaa pihoista kuulua pikkulasten ja mummojen ääniä. Kanoja ja muita kotieläimiä ruokitaan, pihoja lakaistaan, kasvimaita kastellaan. Lähikaupunki Ashtarakissa tai kauempana töissä käyvät lähtevät autoillaan töihin ja keräilevät matkalta kyytiin mielellään muitakin. Kimppakyytien lisäksi töihin, opiskelemaan tai kaupunkiin asioille voi mennä marshrutkalla. 

Viimeistään kymmeneltä aukeavat kaupat ja julkiset palvelut ja koulut. Kylän kujat täyttyvät pienistä lapsiryhmistä, jotka valkoisissa puseroissaan ja mustissa hameissaan tai housuissaan kiiruhtavat kouluun. Puolen päivän jälkeen lapset käyvät kotona syömässä ja yleensä kahteen mennessä palaavat kouluun. Useimmissa kyläkouluissa tarjotaan lounasta vain ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. 

Päivisin kylässä on melko hiljaista. Toimitellaan kotiaskareita, piipahdetaan kaupassa tai muilla asioilla. Naisväki käy kahvittelemassa naapuritaloissa vuorotellen, vaikka kotona puuhaa riittää: siivotaan, säilötään, pestään mattoja ja ikkunoita, korjataan, paikataan ja ommellaan, valmistellaan päivällistä. Vanhukset istuskelevat talojen ja muuriaitojen seinustoilla seuraten ohikulkijoita ja vaihtaen tuoreimpia uutisia liikkuvampien kyläläisten kanssa. Vaarit pelaavat shakkia tai tammea. 

                                            

Leivontapäivinä kokoonnutaan yhteen leipätalkoisiin taloon, jossa on tonir, maauuni. Kuumimpaan aikaan ei paljoa ulkosalla liikuta; vielä nyt syyskuussa kipuaa päivän korkein lämpötila yli kolmenkymmenen celsiusasteen. Talojen vahtikoiratkin makaavat kivimuurien varjoissa jaksamatta reagoida ohikulkijoihin.

Lapsillakin riittää tekemistä. Koulupäivän päätyttyä pelataan palloa, ajellaan polkupyörillä, käydään uimassa, autetaan vanhempia, hoidetaan nuorempia sisaruksia jne. Kerhot ja erilaiset harrastusryhmät kokoontuvat yleensä koululla tai kylän urheilukentällä.

Viikonloppuisin ja juhlapäivinä kyläillään tai vietetään vapaa-aikaa perheittäin tai suvuttain. Käydään pyhillä paikoilla, kirkoissa tai luostareissa, lähdetään evästelemään ja grillailemaan luonnon helmaan. Aterian jälkeen torkutaan puiden varjossa tai pelataan ja jutellaan yhdessä. Joskus innostutaan tanssimaan ja laulamaan ja lausumaan runoja. Juhlapäivinä usein myös koululla tai jollakin kylän muistomerkillä järjestetään kansanjuhla, johon erityisesti koululaiset valmistavat ohjelmaa.

Kylä ja sen ympäristö tarjoavat loputtomasti mielenkiintoisia kujia ja kävelyreittejä. Vuoristomaisema näyttää aina erilaiselta hieman eri paikasta katsottuna. Myös leppoisan kyläelämän verkkainen kulku ja  kyläläiset - sekä ihmiset että eläimet - ovat mielenkiintoista seurattavaa. 

Päivän laskiessa kohti iltaa taloista alkaa nousta savuja ja herkulliset tuoksut leijailevat kylän yllä. Aina jossain grillataan. Paimen tuo kylläisen karjansa vuorilta alas kylään ja eläimet osautuvat omiin navettoihinsa lypsylle. Jostain kuuluu kaihoisa dudukin melodia joka usein myöhemmin illan tummuessa vaihtuu räväkämpään tanssimusiikkiin tai poppiin. Jos jossain on juhlat, siihen kuuluu aina ehdottomasti myös ilotulitus ennen puoltayötä. Ahkerimmatkin juhlijat vaikenevat yleensä vähän puolenyön jälkeen ja viimeiset nuoret hurjastelijat kaahaavat kylätietä kotiin nukkumaan. 

Yöllä kylä on koirien ja kissojen valtakuntaa. Suuret vartiokoirat vartioivat hiljaisina reviireillään, mutta kylän piskit tappelevat parhaista jätteistä ja ruoantähteistä äänekkäästi. Yleensä erimielisyydet selvitetään nopeasti luonnollisen järjestyksen mukaan - joskus joku kokematon ja hermostunut nuori koira räkyttää varmuuden vuoksi vähän pitempään. Tähänkin tottuu, kuten kukonlauluun aamuyöllä. Yötuuli puhaltelee pois päivän helteet ja katuvalojen puuttuessa tähdet loistavat kirkkaina Parpin yllä.