Persikkalaakso

Aamuauringon valo Odzunin vuorilla Ystäväni, ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Helena Saaristo-Parovuori kävi Armeniassa ensimmäistä kertaa syksyllä 2019. Hän liittyi Pohjois-Armenian pyhiinvaelluksellemme Dilijanissa, kierreltyään sitä ennen pyhiinvaellusryhmän mukana Georgiassa. Tuosta matkasta lähtien aina tavatessamme Helena on muistellut kokemuksiaan Armeniassa, joten pyysin häntä jakamaan niitä muidenkin luettavaksi. Vaikka tarkoitus ei ollut kalastella kiitoksia, julkaisen tekstin kuitenkin sellaisena, kuin se Helenan koneesta lähti. Siispä tässä, olkaa hyvät: Helena Saaristo-Parovuori: Tuhkasta nouseva valo Siirtyessäni Georgian puolelta Armeniaan syksyllä 2019, sanottiin minulle, että olen siirtymässä suoraan Neuvostoliittoon. Ja, mitä sinä, ikonimaalari, sieltä ylipäätään etsit, eihän siellä mitään nähtävää ole…matka on sitä paitsi hankala ja vaarallinen…ja pyhiinvaellus, eiväthän armenialaiset ole edes oikeita ortodokseja… Olin onneksi kuunnellut myös ystäväni kokem...

Gago sai leposijan kauniilta paikalta. Kuolema on osa elämää ja koskettaa jokaista. Miten Armeniassa toimitaan, kun joku kuolee? Millaisia tapoja ja traditioita liittyy ikivanhan kristityn kansan hautausperinteisiin? Mitä käytännössä tapahtuu? Tilastojen mukaan useimmat armenialaiset kuolevat kotioloissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä esim. vanhukset hoidetaan yleensä kotona perheen kesken, eikä hoitokoteja tai vuodeosastoja juuri ole. Vakavasti sairaatkin pyritään viemään kotiin kuolemaan. Kun kuolema kohtaa sairaalassa, rintamalla tai esim. liikenneonnettomuudessa, vainaja silloinkin viedään ensisijaisesti kotiin.  Vanhat perinteet Kuolemaa, kuolemanjälkeistä elämää ja edesmenneiden puolesta rukoilemista kunnioitetaan syvästi. Surutalossa kellot pysäytetään osoittamaan kuolinhetkeä, kaikki peilit peitetään ja vainajan kädet sidotaan. Kuoleman hetkeen tai heti sen jälkeen kutsutaan paikalle pappi rukoilemaan poisnukkuneen sielun puolesta ja siunaamaan vettä vainajan pesua varten....

Geghardin luolaluostari (1215) on yksi hienoimpia esimerkkejä armenialaisesta kivirakennustaidosta. Kivi kestää Kivikaupan esitteestä. Koska Armenia on vuoristojen ja kiven maa, niin kaikki rakennetaan kivestä. Talot, aidat ja kirkot. Tämä on jälleen korostunut 1990-luvulta lähtien, kun energiakriisin aikana Armenian metsät hakattiin lähes sukupuuttoon ja maata uhkasi paikoitellen nopeasti etenevä aavikoituminen. Puusta tuli kallista ylellisyystavaraa. Kivestä saa mitä vain ja sitä on kymmeniä, ellei satoja lajeja: pehmeää ja kovaa, lämmintä ja kylmää, mustaa ja valkoista ja kaikkia maan värejä siltä väliltä. Kivi kestää vuosisatoja. Kirkon seinässä saattaa nähdä aikakerroksia yli tuhannen vuoden ajalta. Kun seinä sortuu maanjäristyksen tai vihollisen hyökkäyksen sattuessa, se rakennetaan jonkin ajan päästä uudestaan. Vanhoja kiviä käytetään uudelleen ja uudelleen. 1988 suuressa maanjäristyksessä Pohjois-Armeniassa neuvostoaikaiset elementtilähiöt sortuivat, mutta vanhat armenialaiset ...

Lampailla laidunkausi kestää ympäri vuoden. Lunta ja valkoista valoa Kuten Suomen kesä, Armenian talvi on lyhyt ja vähäluminen. Oikeasti - paitsi ylhäällä vuoristossa.  Kaiken kaikkiaan korkeuserot vuoristomaassa tuovat ilmastoon sellaisia eroja, joista tasamaan asukilla ei ole aavistustakaan. Lunta voi olla alavilla maalla yleensä enintään kymmenen senttiä, tai ei ollenkaan. Jerevanissa ja Araratin laaksossa lyhytikäinen, sohjoinen  lumipeite on kaunis, jopa toivottu ilmiö. Lapsilla voi olla parhaimmillaan viikko aikaa nauttia lumileikeistä ja mäenlaskusta. Ylhäällä vuoristossa lunta alkaa kertyä viimeistään marraskuun alusta, ja sitä voi olla jopa neljä metriä; kovaa pakkautunutta lunta.  Nykyisen Keski-Armenian asukkaat näkevät helposti talven tulon merkit seuraamalla suuria vuoria: kun Araratin ja Aragatsin huiput saavat uudet lumipeitteet, on talvi jo ovella. Uusi lumi Araratilla kertoo lähestyvästä talvesta.  Keskimäärin Armenian talvi kestää joulukuun puoliväl...